1,4 miljoonan suomalaisen arvioidaan ylittävän 65 vuoden iän vuonna 2030. Ikähaitariin 65+ mahtuu monenlaista toimintakykyä, eivätkä ikääntyneiden palvelujen tarpeet ole yhtenevät. Päijät-Hämeen hyvinvointialueen yhdeksi keskeisimmäksi tehtäväksi tulee rakentaa toimintamalleja, jossa ikääntyneiden määrän jatkuvasti lisääntyessä heille kohdistuvien palvelujen määrää ei jouduta liiaksi karsimaan. Palveluiden suhteellinen kattavuus ikääntyneiden lisääntyvän palvelutarpeen myötä nimittäin laskee väistämättä, ellei valtio osoita tuleville hyvinvointialueille merkittävästi nykyistä enemmän taloudellisia panoksia.
Muutos vanhustenhoidossa on tapahtunut laitosasumisesta tehostettuun palveluasumiseen verrattain nopeasti. Vuodeosastot on pohjoiseurooppalaisten naapureittemme mallin mukaan pitkälti purettu ja sairaaloiden rooliksi on jäänyt toimia lyhytaikaisen akuutin ja kuntouttavan hoidon järjestäjänä sekä erilaisten geriatristen erityishaasteiden, kuten muistisairauksien, hoidon koordinoijana. Saattohoitoa puolestaan tehdään niin sairaalassa kuin kodeissa. Rakenteelliset uudistukset on siis Päijät-Hämeessä saatu melko pitkälle, mutta hoitamisen mallit ovat vieläkin muokkausta vailla. Kotihoitoa tarvitaan yhä enemmän, mutta hoitajia sinne on vaikea saada.
Päijät-Hämeessä on jatkuva pula kotihoidon tekijöistä. Hoitajamitoitusta on tuotu palveluasumiseen, samalla kun kotihoidon puuttuvat kädet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Resursseja tulisi kuitenkin suunnata niin kotihoitoon kuin voimakkaampaan panostukseen ikääntyneiden kuntoutuksessa ja toimintakyvyn tukemisessa ylipäätään. Kotihoitoa täytyy myös sisällöllisesti kehittää, jotta kotihoitoon saadaan motivoituneita tekijöitä ja asiakkaiden kokemus turvallisuudesta ja toimivuudesta säilyy.
Kotona tapahtuvaan hoitoon kohdistuu myös kritiikkiä, koska monen kohdalla kotona asumiseen saattaa liittyä kokemus turvattomuudesta ja yksinäisyydestä. Koko Päijät-Hämeessä sellaisesta ikääntyneiden asumisesta, johon liittyy kotiin tuotujen palveluiden mahdollisuus ja turvallisen sekä yhteisöllisen asumisen elementit, on edelleen puutetta. Toiveina tulevasta ikääntyneiden palvelurakenteesta minulle esitetään mm. selkeämpää ”yhden luukun periaatetta” tai palvelutarjotinta, omalääkärijärjestelmää, juttukaveritoimintaa ja ylipäätään toimintaa koronankin typistämään arkeen. Vanhusten palveluissa merkityksellisen ja hyvän elämän turvaaminen ikääntyneelle ei saa jäädä sanahelinäksi.
Sanna Mäkinen, 6.1.2022